Kurjan kesän onnellinen loppu

Ei näkynyt Kettusen tyttöä kesällä juoksukisoissa ja viime vuodet tuntien syykin on varmaan helposti arvattavissa. Samasta syystä menivät myös kirjoitushalut, minkä vuoksi blogissakin on ollut hiljaista. Hajosin taas. Aiemmasta oppineesta juoksut kuitenkin katkesivat ensimmäisiin selkeisiin tuntemuksiin ja diagnoosiksi paljastui ”vain” osteopatia eli rasitusmurtuman esiaste. ”Vain”-sanankin kanssa täysi juoksemattomuus kuitenkin kesti noin kuukauden, mitä on seurannut edelleen jatkuvista tuntemuksista johtuva erittäin maltillinen juoksunaloitusjakso. Juhannuksen jälkeen kilometrejä on tällä hetkellä kasassa tasan 70 eli suunnilleen saman verran, mitä moni terve kestävyysjuoksija juoksee puolessa viikossa.

IMG-20170731-WA0019

Vaikka loukkaantuminen neljättä kesää peräjälkeen harmitti ja ennen kaikkea turhautti, sain urheiluuni ja elämääni iloa asettamalla tavoitteita niissä urheilulejeissa, joiden harjoittelu oli mahdollista. Kisasin siis muutamaan otteen triathlonissa oikeastaan heti, kun pystyin (lääkärin kanssa keskusteltuani) olemaan lähes varma, että jalka kestäisi kilpailemisen. Asenteellisesti lähdin kilpailuihin ennen kaikkea pitämään hauskaa. Ja hauskaahan se oli päästä pitkästä aikaa viivalle. Nautin joka hetkestä kisaa edeltävää vessaravaamista, maitohappoja ja uupumusta myöten.
IMG-20170805-WA0008

Ensimmäiset kaksi kilpailua (Pyhtään minitriathlon ja Tahkon Finntriathlonin perusmatka) jättivät voittoinensa sen verran hyvät fiilikset, että päätin vielä osallistua viime viikonloppuna Ahvenanmaalla käytyihin Olympiamatkan SM-kilpailuihin, joista kotiintuomisina oli alle 23-vuotiaiden suomenmestaruus ja pari hyvää päänahkaa. Mikään nappionnistuminen kisa ei kuitenkaan ollut, sillä koen uineeni (pääosin mutkittelun takia) selvästi alle oman tasoni, vaihtaneeni surkeasti ja säästelleeni pyöräilyssä hieman liikaakin voimia juoksuosuutta varten. Lopputulokseen on kuitenkin syytä olla tyytyväinen huomioiden se, että joulun ja juhannuksen väliset uinti- ja pyörätreenit ovat yhdellä kädellä laskettavissa eikä kesän lähes olematon juoksuharjoittelukaan tarjonnut todellakaan mitään hyviä lähtökohtia juoksuosuudelle.

IMG-20170826-WA0006

Kesä päättyi siis mukavasti ja ennen kaikkea oli mukava huomata, kuinka harjoittelu on tuottanut tulosta jo lyhyessä ajassa. Iso kiitos kauden positiivisesta  läpiviennistä kuuluu perhe Grönvallille, joka mahdollisti kisaamisen ja harjoittelun tarjoamalla pyöräilyyn ja uintiin lainavarusteet sekä kultaakin kalliimmat tekniikkavinkit 🙂

 

Vaikka treeni-into onkin tällä hetkellä kova, on nyt aika ottaa hetki kevyesti, antaa kropan toipua treenikuormasta sekä hoitaa jalan kuntoutus loppuun. Pieni huili tähän paikkaan tekee varmasti hyvää, vaikka ei luonteelleni helppo homma olekaan…

  • Oona

 

 

 

 

Mainokset

7 thoughts on “Kurjan kesän onnellinen loppu

  1. Hienon tempun teit Oona tämän kohtuuttomasti sinulle keljuilleen kesän jälkeen! Kun nyt vain toteutat nuo fiksut suunnitelmasi lipsumattoman maltillisesti, niin jatkossa hyvä tulee… Optimistin muistuma: Ajatteles Oona miten nostit vuosi sitten syyskuusta tammikuuhun juoksukuntosi maltillisesti lisääntyneellä harjoittelullasi lähes ”nollapisteestä” tammikuun 2017 hallikolmosen 9.40 kuntoon ja ilman juuri minkäänlaista rataharjoittelua. Ties miten hyvä hallikausi ja kesä 2017 olisi ollut edessä, jos olisit onnistunut väistämään sen (aikaisemmassa blogissasi meille kertoman) vuodenvaihteen Portugalin leirilta saamasi vatsapöpön ja sen seurannaiset. Nyt olet siitäkin kokemuksesta viisaampi. Olen hyvin iloinen nyt kertomastasi ja puolestasi. ”Karhulan Katajaisten katajainen mimmi Oona” ei taitu, vaikka kohtalo sitä välillä taivutteleekin. Kiva, että raportoit meille kannustajillesi nyt täällä blogissasi taas pitkästä aikaa. Hengessä ja tsempeissäsi mukana. Terveisin: kestävyysjuoksufani Matti Halmeaho.

    Tykkää

  2. Tarkennan vielä tuota eilistä, kovin yksipuoliseksi jäänyttä kommenttiani nyt hieman. Voihan olla, että vuoden 2013 estejuoksun nuorten Euroopan mestari Oona ajatteleekin ottaa päälajikseen vastaisuudessa triathlonin. Eihän se hullumpi ajatus olisikaan näiden monien huonotuuristen ja vammaisten juoksuvuosien jälkeen. Tärkeintähän on, että urheilu tuo urheilijalle elämäniloa ja sitähän tuo triathlonin harjoittelu ja Suomen mestaruus näyttivät Oonalle tuoneen. Tämä uusi lajiyhdistelmä (uinti + juoksu + pyöräily) kilpailumuotonakin lienee myös kivaa vaihtelua entiseen nähden. Ovathan uinti ja pyöräily toki tuttuja Oonalle jo vuosien ajalta sekä korvaavina että juoksua täydentävinä harjoitusmutoina. Ja onhan hänellä vielä hiihtokin vahvana lisänä ja lajivaihtoehtona, josta on tullut aikoinaan paljonkin menestystä. On hienoa, että elämässä on vaihtoehtoja. Kun on vasta 23-vuotias, niin ehtii hyvinkin vielä vaihdella päälajiaan vuosien ja vuosikymmenten aikana. Oonahan lupasi aikoinaan jossakin blogikirjoituksesaan jatkaa urheilemistaan aina veteraanisarjoihin saakka, johon lupaukseen minä kyllä uskon. Lisäksi tämä huumoria ja veikeyttäkin viljelevä ”Kettusen tyttö” (= Oonan oma ilmaisu) näyttää olevan myös mainio kirjoittelija. Ennustan, että hänestä kuullaan vuosien mittaan myös sillä elämän ja taiteilun saralla – siis muiltakin osin kuin vain opinnäytekirjoitustensa ansiosta. Ken elää pitkään, se näkee, että toteutuuko ennustukseni. Terveisin ja hyvää syksyn alkua Oonalle ja kaikille muillekin toivotellen: Matti Halmeaho.

    Tykkää

  3. Jospa sitten ensi vuonna. Ja jos ei, niin sitten voikin jo siirtyä hiihtoon. Vuosia kyllä riittää vaikka miten.

    Tykkää

  4. Tsemppiä Oona! Kiva, että löysit mielenvirkistystä kilpaurheilusta tänäkin kesänä, vaikkei siitä sitä sun mieluisinta juttua ollut kuin kolmasosa 🙂 Toivon sinulle kovasti terveyttä ja sitä, että saat urheilla sitä lajia mitä eniten haluat ja niin täysillä kuin haluat 🙂 Voimia!

    Tykkää

  5. Kirjoittelin tänne joskus, kun minuakin tuo rasitusmurtuma vaivasi. Se saatiin lopulta kuriin, mutta juoksu lähti huonosti käyntiin. Rikkonainen 2 vuotta juoksullisesti oli tehnyt tehtävänsä, varovaisuudesta huolimatta juoksu kipeytti paikkoja useaan otteeseen ja viikkojen lepojaksot juoksusta saivat jatkoa… Vauhtia oli kovempiin treeneihin vanhaan malliin ja intoa, mutta eihän se kroppa kestänyt sitä. Juoksu on armoton laji! Koville otti itsellä, voin vain kuvitella miten lujatahtoinen sinä olet, kun olet vielä useampia vuosia kamppaillut ongelmien kanssa. Ihailtavaa sisukkuutta! Onneksi kuitenkin löysin itse onnen samalla tavoin. Tuttujen ja fysioterapeuttini kautta löysin pyöräilyn pariin. Sama yhteishenki, vielä parempi itse asiassa, kilpailujen tuoma huuma ja se ihana tunne, kun voi rasittaa kroppaansa voimiensa äärirajoille, ei jalkansa tai vastaavan, palasivat kertarysäyksellä! On hienoa, että voi taas urheila kuten haluaa. Usein meitä koetellaan, mutta loppujen lopuksi kun vain jaksamme yrittää ja nautimme tekemisestämme, niin kaikki kääntyy vielä parhain päin. Itse uskon taas siihen. Lajinvaihto voisi olla monelle meistä eduksi, monipuolisuutta ei voi olla korostamatta nykysysteemissämme liikaa. Minun juoksuni lienevät juostu, palo on poissa, lasken tästä lähin askeleiden ja pacen sijaan watteja ja kampien pyörähdyksiä. Aikaa on meillä molemmilla vielä paljon. Talvea ja tulevia hiihtoja odotellessa ennen ensi maantiekauden hienoja koitoksia toivotan myös sinulle onnea pyrkimyksiisi, jaksamista ja rohkeutta viisaisiin valintoihin!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s