Mahalaskusta ylös

Helmikuu oli urheiluni suhteen varsinaista mahalaskua. Kun selvisin yersiniasta, sairastuin suomalaiseen vatsatautiin. Vatsataudit lyötyäni onnistuin keräämään itselleni sitkeän flunssan, joka pakotti lähes viikon totaalilepoon. Maaliskuun alkupuolelta saakka olen vihdoin päässyt aloittamaan rakentavan harjoittelun, mutta valitettavasti pitkä ja kova sairastelu jättää aina jälkensä kuntoon ja jaksamiseen.

Vaikka en koko helmikuun aikana montaa juoksutreeniä ehtinytkään, oli vähäkin ilmeisesti liikaa. Tulehdusherkkä tila ja liukkaan pyörätiet laukaisivat lieviä juoksijan polven oireita, jotka vaivaavat yhä. Pystyn kyllä juoksemaan ilman suurempia kipuja, mutta oireiden kurissapitämiseksi juoksumäärät on pidettävä varsin alhaisena, kunnes jalka on täysin kunnossa. Onneksi hiihto ja crosstrainer onnistuvat täysin oireitta!

Polven vuoksi maaliskuun alku kului lähinnä suksilla liikkuen. Ensimmäiset lenkit muistuttivat enemmän sukset jalassa kävelyä kuin hiihtoa, sillä kunnossa ei tosiaan ollut kehumista. Meno alkoi kuitenkin tuntua päivä päivältä paremmalta ja päätin osallistua treenimielessä myös Neljän Vuoren hiihtoon vajaa pari viikkoa takaperin. Pitkän VK-treenin lisäksi käteen jäi vahvaa todistusaineistoa siitä, ettei aurausasento jäisissä laskuissa  ole järin nopea laskutapa, etenkään, kun se kymmeninä kertoina toistettuna jättää myös voiteet johonkin reitin varrelle. Lisäksi sain todeta, että käsien lihaskestävyys ei vajaan 150 km hiihtopohjilla riitä reipasvauhtiseen 52 kilometrin hiihtotapahtumaan, vaan kädet taisivat olla makaronia jo noin 10 km hiihdon jälkeen. Oli kuitenkin kivaa suksia pitkästä aikaa numerolappu rinnassa, vaikkei tällä kertaa veren maku suussa mentykkään.

Parin hiihtoviikon jälkeen oli aika siirtyä korkeanpaikanleirille Flagstaffiin, jossa olen viettänyt nyt puolisen viikkoa. Alkuleiri on mennyt mukavasti korkeaan ilmanalaan ja yhdeksän tunnin aikaeroon sopeutuessa. Vaikka harjoittelu on ollut teholtaan kevyttä, olen huomannut menon paranevan päivä päivältä. Vähitellen sopeutuminen alkaa olla sillä mallilla, että pääsen todenteolla etsimään kauan kateissa ollutta juoksuvauhtiani. Tekemistä riittää, mutta kiirehtiminen ei auta.

WP_20170321_10_32_30_Pro

Kuten kuvistakin huomaa, ovat säät täällä Flagstaffissa vaihdelleet laidasta laitaan. Onneksi olosuhteet ovat kunnossa ja myös sisätiloissa on tarpeen vaatiessa hyvä harjoitella!

Advertisements

5 thoughts on “Mahalaskusta ylös

  1. Vasta nyt huomasin blogisi päivityksen. Tuohon keskitalveen piti näköjään osua tuollainen harmien syy-seuraus ketju, mutta kyllä kokonaisuus ja juoksu vielä iloksi muuttuu, kuten on näköjään jo muuttumassakin! Ovathan sinun fiiliksesi nyt kuitenkin ihan toista maata kuin mitä ne olivat blogeissasi kesällä ja alkusyksystä 2016. Hienoja valokuvia sinusta Arizonan maisemissa! Terveisin: Matti Halmeaho.

    Tykkää

  2. En osaa vielä sanoa. Korkeanpaikanleirillä sairastelu vaati veronsa eikä kroppa ole tällä hetkellä siinä kunnossa, että kisaaminen olisi järkevää. Aloitus menee luultavasti heinäkuun puolelle.

    Tykkää

  3. Hei,

    Olisi kiva lukea taas kuulumisistasi, kirjoittaisitko vaikka uuden blogitekstin siihen liittyen? 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s