Positiivisia ajatuksia

Akilles kestää, lihaksetkin alkavat kestää, juoksukulku paranee ja aurinkokin on paistanut melkein koko viikon. On siis aika helppo olla hyvillä mielin. Tai no, kyllä mielessä on koko ajan se, että olen vielä tosi kaukana siitä tasosta, millä kesällä haluan ja myös aion olla. Muuta ei kuitenkaan taustat huomioiden voi olettaakaan. Siispä, vaikka periaatteessa odotankin kesän kisoja enemmän kuin innolla, olen erittäin kiitollinen, että niihin on vielä paljon aikaa!

12874344_1676258789289107_1036022320_o12443308_1676258699289116_1759804561_o12596625_1676258889289097_302551089_o

Tämän päivän mäkitreeni antoi hyvää vertailukohtaa sille, että kuluneen viikon aikana on oikeasti menty eteenpäin. Oikeastaan jopa yllätyin, miten paljon paremmin juoksin tänään samassa mäessä, jossa viime viikon lauantaina yritin rämpiä 6x600m mäkivetoharjoitusta. Tänään haastetta lisättiin kahdeksaan vetoon ja edellisviikon myötäinen oli kääntynyt tiukaksi vastatuuleksi. Siitä huolimatta vetojen keskiarvoaika oli neljä sekuntia kovempi kuin viime viikolla, mikä on aika iso parannus yhdessä viikossa. Tietysti yksittäisten päivienkin välillä on eroja, mutta ainakin suunta vaikuttaisi olevan oikea.

12874100_1676258685955784_962081761_o12499588_1676258802622439_1955580678_o

Leirin osalta takana on nyt alkukevennys ja pari hyvää treeniviikkoa. Maanantaina alkaa itselleni se vaikein eli kevyt viikko. Vaatii itsekuria pysyä poissa treenaamasta, mutta kevennys tulee varmasti tarpeeseen. Tämän päivä oli (vaikka en vielä itse olekkaan asiasta täysin tietoinen) varmasti korkea ilmanala huomioiden todella kova rasitus, joten nyt on hyvä vaihe antaa kropalle aikaa palautua ja kunnolle mahdollisuus nousta.

11989205_1676258842622435_1519223122_o12675266_1676258835955769_1054023603_o

Tästä on hyvä jatkaa!

– Oona

Päivä korkeuksissa

Vilkaisen kelloa, joka näyttää paria minuuttia vaille aamukuutta. Olo tuntuu riittävän levänneeltä reilun yhdeksän tunnin yöunien jälkeen. Unirytmit ovat aikaeron vuoksi aika aikaisessa, mutta mielestäni ne ovat tällaisena hyvät, enkä näe ainakaan toistaiseksi mitään tarvetta totutella muuhunkaan. Pojat nukkuvat vielä, joten yritän hiippailla pimeässä heitä herättämättä (Nukumme siis samassa huoneessa, koska erillisestä huoneesta saisi maksaa yöltä 50e enemmän. Tulemme kuitenkin hyvin toimeen, joten järjestely passaa kaikille. Oikeastaan on vaan mukavaa, kun on seuraa!). Mittaan lepo- ja ortostaattisen sykkeen, käyn vaaálla, puen päälleni ja hiippailen ulos huoneesta. Pidän sykkeiden ja painon seuraamista tärkeänä poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotta ei-toivottujen yllätysten todennäköisyydeltä vältytään. Vaikka tuntemus on se tärkein mittari, on muutakin seurantaa hyvä olla rinnalla.

DSC_0014

Suuntaan ensimmäisenä hotelin alakerran salille tekemään vartin aamuherättelyä crosstrainerilla. Olen kokonaisrasitusta pienentääkseni opiskellut viimeisen puolen vuoden ajan ulos tavasta treenata/verrytellä kolmesti päivässä, mutta ennen kovempia harjoituksia haluan edelleen saada kropan kunnolla käyntiin heti aamusta. Verryttelyn jälkeen kokeilen vielä hiukan triplingejä ja hölkkäilyä ja totean pohkeiden kunnon sellaiseksi, että tänään olisi vihdoin juoksupäivä. Lauantaina juoksin ensimmäisen reippaamman juoksulenkin pitkiin aikoihin, minkä seurauksena pohkeet ottivat aika pahasti itseensä. En siis uskaltanut juosta pariin päivään metriäkään, sillä tiukat pohkeet ja vammat akillesjänteen seudulla ovat aika huono yhdistelmä. Virheistä oppii. Toivottavasti…

DSC_0015

Verryttelyn jälkeen on hyvä siirtyä valmiiksi katetulle hoteliaamiaiselle. Tarjolla ei ole mitään viiden tähden tarjontaa, mutta kyllä jotain syötävää jokaisen tarpeeseen varmasti löytää. Näin suomalaisen juoksijan näkökulmasta oli erittäin positiivinen yllätys, että tarjolla oli kaurapuuroa! Monille paikallisille vohvelit näyttävät maistuvan paremmin, mutta jääpähän meille enemmän ;).  Aamupäivällä edessä olevan kovemman harjoituksen vuoksi tyydyn tänään kevyempään ja helposti sulavaan versioon aamiaisesta. Minulla ei tyypillisesti ole ongelmia aamusyömisen kanssa vaan olen yön jäljiltä nälkäinen ja ruokahalu usein huipussaan. Mikäli edessä ei olisi kovaa treeniä vaan esimerkiksi pyörälenkki, saataisi kyseessä olla päivän tukevin ateriani.

DSC_0018

Aamupalaa sulatellessa huollan pohkeitani  ja olen yhteyksissä kotimaahan. Aikaero on yhdeksän tuntia, joten hajoituksen jälkeen iltaunisimmat valmistautuvat jo nukkumiseen. Yhteydenpito perheeseen, valmentajiin ja kavereihin onkin parasta aloittaa jo aamutuimaan ja mahdollisesti jatkaa treenin jälkeen, jos uutta kerrottavaa ilmenee.

DSC_0017DSC_0019

Vaikka pohkeet ovatkin jo paremmat, niin yritän vielä hiukan aukoa jäljellä olevia jumeja. Teen pumppaavia venytyksiä, pyörittelen golfpalloa jalkapohjien alla ja rullailen lihaksia yhteenteipatuilla tennispalloilla. Lopuksi laitan vielä jalkaan teipin siinä toivossa, että se hiukan keventäisi harjoituksen aiheuttamaa kuomitusta akilleksessa ja sen ympäryskudoksissa. En tiedä, onko teipistä mitään hyötyä, mutta kaikki keinot on otettava käyttöön, jotta jalka nyt varrmasti kestäisi.

DSC_0024_1

Vihdoin, noin kello 10, on sopiva aika aloittaa harjoitus. Koska juoksumäärien kanssa täytyy varoa, siirryn suoritan parinkymmen minuutin alkuverryttelyn crostrainerilla. Tämän jälkeen hölkkäilen vielä kilometrin ennen kahdeksan kilometrin VK-pätkää. Harjoitus kulkee ehkä hiukan lauantaista paremmin, mutta rehellisesti sanoen toivoin parempaa. Tärkeintä on kuitenkin, ettei jalka ärtynyt vaan näyttäisi tosiaan siltä, että se vihdoin on parantunut. Täytyy vain hyväksyä se tosiasia, ettei huippukuntoon pääse yhdellä harjoituksella vaan nyt vaaditaan paljon kärsivällisyyttä sekä kymmenittäin järkeviä ja onnistuneita harjoituksia. Loppuverryttelyssä huomaan pohkeiden olevan taas todella tiukalla. Parin kilometrin köpöttely riittää ”turvallisuussyistä” ja verryttely jatkuu altaan puolella.

IMG_2175

Kovemman treenin kunniaksi suuntaamme kokeneempien leireilijöiden suosittelemaan kiinalaiseen lounasbufeeseen. Parin kilometrin kävelymatkan jälkeen on aikamoinen pettymys havaita paikka suljetuksi. Harmitus kuitenkin laantuu pian, kun saavumme yliopistoravintolaan, joka on aikamoinen ruokaparatiisi. Kymmenen taalan sisäänpääsymaksulla pääsee käsiksi vaihtoehtoihin, joista jaksaa edes maistaa tuskin viidennestäkään. Ruokaa tulikin lastattua hiukan liikaa… Syömme pitkään ja hartaasti. Lopulta kello näyttää lähes kolmea kuin vihdoin palaamme takaisin hotelille.

DSC_0034

Hotelilla saan respasta odotetun pakettilähetyksen. Running Warehousista tilatut piikkarit, joita on Suomessa huomattavasti vaikeampi ja kalliimpi hankkia, ovat vihdoin tulleet. Etenkin suosikkipiikkareitani, Niken Victory Elitejä, olen metsästänyt jo pitkään. Lisäksi tilasin hiukan tuetumaksi kengäksi Niken Matumbot sekä poistomyynnissä olleet Sauconyn maastojuoksupiikkarit. Juoksukengät ovat sellainen asia, missä en tosiaan halua säästellä! Toivottavasti niitä pääsee tällä kaudella myös käyttämään useaan otteeseen…

DSC_0010

Loppu iltapäivä kuluu lepäilyn merkeissä, omia tavaroita siivoillessa, harjoituspäiväkirjaa täytellessä ja muita turhuuksia hoitaessa. Illalla käyn yhdessä Oton kanssa palauttavalla crosstrainer-vesijuoksu-yhdistelmällä, jonka jälkeen on vuorossa illallinen jääkaapin koottujen sekoitusten merkeissä.

dav

Nyt kun olen vihdoin saamassa tämän maratontekstin päätökseen, on kello jo yli iltayhdeksän. Uni alkaa painaa silmäluomia, mutta hiukan lihashuoltoa etenkin pohkeille täytyisi vielä tehdä. Onneksi leirikaverit ovat innokkaita hierojia ja lupasivat yrittää paikata tältä päivältä torstaille siirtyneen hierontani. Pohkeet ovat tiukkana, mutta vähemmän kuin edellisen juoksuharjoituksen jälkeen. Toivo elää vielä, että jalkojen kunto sallii huomiselle suunnitellun palauttavan harjoituksen Alter G -juoksumatolla.

Vaikeuksien kautta voittoon?

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jälleen tovi tai oikeastaan reilut kolme erittäin pitkältä tuntunutta kuukautta. Vain muutama viikko vasemman akillesjänteen tulehduksen parannuttua, sain varovaisesta juoksuharjoittelun aloittamisesta huolimatta samankaltaisen vaivan toiseen jalkaan. Oikea jalka ei missään vaiheessa ollut yhtä kipeä kuin vasen aikanaan oli, mutta vamma sitäkin sitkeämpi. Puolisentoista kuukautta sitten otetut magneettikuvat paljastivat itse akillesjänteen olleen terve, mutta sen ympäryskudos oli syystä tai toisesta tulehdustilassa. Siitä erittäin ärsyttävä vamma, että tulehdusalueen rauhoittaminen on ainut hoito, mutta levostakaan huolimatta kukaan ei voi antaa takuita kestääkö paraneminen muutaman viikon, kuukausia vai vieläkin pidempään.

hdr

Tuttuakin tutumpaa…

Kokonaisuudessaan tulehdus siis vaivasi noin kolmen kuukauden ajan. Alkuun ei oikein tiedetty, mikä oli vikana ja tein turhan paljon korvaavaa harjoittelua sekä jatkuvasti typeriä muutaman kilometrin kokelulenkkejä, jotka vain ylläpitivät tulehdusta.Toisaalta toisessa jalassa syksyllä ollut tulehdus parani kokeilulenkeistä huolimatta… Lyhyet lenkit eivät tehneet millään tapaa kipeää, mutta niiden jälkeen jänteen ympärille kertyi aina tulehdusnestettä, mikä oli selkeä merkki siitä, ettei kaikki ollut kunnossa ja ettei jalka kestäisi lisääntyvää harjoittelua.

Tammikuun puolivälin jälkeen lääkäri tuomitsi minut 6 viikoksi täydelliseen juoksukieltoon. Myös korvaavien kanssa käskettiin varovaisuuteen etenkin jalkojen päällä tapahtuvan liikunnan suhteen. Siitä syystä hiihtohajoittelua on kertynyt tänä vuonna vain kolmen viikon ajan ja ainoastaan vapaalla hiihtotavalla. Kilpailuissakaan minua ei siis ole näkynyt ellei lasketa Finlandia hiihtoa, jonka hiihdin viikko sitten pitkän vauhtikestävyysharjoituksen merkeissä. Parin tunnin reipasvauhtinen hiihto tuskin olisi onnistunut yhtä laadukkaasti ilman pientä kiritystä ja hyvää huoltoa matkanvarrella.

Näin jälkikäteen olen kuitenkin tyytyväinen pidetystä tauosta. Aloitin varovaisen juoksuharjoittelun vajaat pari viikkoa sitten. Viime viikolla kilometrejä kertyi 20 ja tällä viikolla pääsin jo hiukan 30:n paremmalle puolelle. Tulehdusalue on ollut oireeton, mutta juoksuun tottumattomat pohkeet ovat enemmän kuin kovilla. Normaalin juoksun ohessa olen käyttänyt myös kerran tai pari kertaa viikossa kevennysjuoksumattoa (Alter G), joka on mahdollistanut hiukan suuremman juoksun kokonaismäärän.

burst

Alter G. Jenkeissä näitä on joka paikassa, mutta Suomessa valitettavasti vain pari kappaletta, joista itse olen päässyt käyttämään Omaisairaalan mattoa Helsingissä. Tämä kuva kuitenkin Flagstaffista keskiviikon lenkiltä. 40 min 75 % kehon painosta.

Ensimmäisten ongelmattomien juoksukokeilujen jälkeen varasin lennot Yhdysvaltoihin, jossa olen nyt leireillyt tiistaista lähtien. Lähtöaika tosin oli ollut suunnitelmissa jo kuukausia, mutta se oli ehditty jo lähes hylätä vamman pitkittymisen vuoksi. Viime hetkillä kuitenkin päätimme, että juoksut on parempi päästä aloittamaan sulilla alustoilla ja hiukan lämpimämmissä olosuhteissa. Leirikohteena on Flagstaff noin 2100 metrin korkeudessa. Aikaeron ja korkealle tulon vuoksi vaadittava harjoittelun kevennys osui hyvin yhteen jalan kuntoutuksen vaatiman kevennyksen kanssa, minkä vuoksi matkustuksen ajoituksella lyötiin ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Lisäksi se, että rasitus on korkealla suurempaa jo hitaammilla vauhdeilla, on tässä tapauksessa vain hyvä asia. Kunto nimittäin sallisi tällä hetkellä kovemmat vauhdit kuin jalan kanssa on turvallista juosta.

Leiriä on siis takana vajaa viikko ja kaikki on mennyt toistaiseksi hyvin. Juoksun osuus on vain murto-osa kokonaisharjoitusmääristä, mutta tulee (kaiken mennessä hyvin) lisääntymään viikko viikolta. Täällä on loistavat mahdollisuudet korvaavaan harjoitteluun, joten paikka on juuri tilanteeseeni sopiva leirikohde. Suomeen on tarkoitus palata vasta huhtikuun puolivälin paikkeilla ja mikäli jalka kestää, ja harjoittelu menee muutenkin nappiin saatan juosta leirin loppuun pari kilpailua jossakin päin Yhdysvaltoja. En kuitenkaan ota mitään paineita kisakunnosta vaan ylivoimasti tärkein tavoite on nyt saada ehjää harjoittelua! Tällä leirillä voin joko pelastaa tai pilata kesän ja vahvana aikomuksena on toteuttaa vaihtoehdoista ensimmäinen.

IMG_6507Ekat reippaammat juoksuaskeleet pitkiin aikoihin

Juoksukilometrejä on juhannuksen jälkeen koossa saman verran kuin normaalisti yhden kuukauden aikana ja niistäkin lähes kaikki kevyttä hölköttelyä.Siitä huolimatta en suostu vielä tinkimään kesän tavoitteistani. Olen saanut harjoitella terveenä ja uskon olevani fyysisesti suhteellisen hyvässä kunnossa. Nyt tarvitaan vain juoksua. Tässä vaiheessa maltti juoksumäärien ja -vauhtien kanssa on kuitenkin kaiken a ja o, jotta mahdollisuudet ehjään ja onnistuneeseen loppukauteen ovat mahdollisimman suuret.

EM-kisoihin on aikaa vielä neljä kuukautta, jonka aikana ehtii tapahtua paljon. Ei siis turhaa kiirettä!