Akilles kestää, lihaksetkin alkavat kestää, juoksukulku paranee ja aurinkokin on paistanut melkein koko viikon. On siis aika helppo olla hyvillä mielin. Tai no, kyllä mielessä on koko ajan se, että olen vielä tosi kaukana siitä tasosta, millä kesällä haluan ja myös aion olla. Muuta ei kuitenkaan taustat huomioiden voi olettaakaan. Siispä, vaikka periaatteessa odotankin kesän kisoja enemmän kuin innolla, olen erittäin kiitollinen, että niihin on vielä paljon aikaa!
Tämän päivän mäkitreeni antoi hyvää vertailukohtaa sille, että kuluneen viikon aikana on oikeasti menty eteenpäin. Oikeastaan jopa yllätyin, miten paljon paremmin juoksin tänään samassa mäessä, jossa viime viikon lauantaina yritin rämpiä 6x600m mäkivetoharjoitusta. Tänään haastetta lisättiin kahdeksaan vetoon ja edellisviikon myötäinen oli kääntynyt tiukaksi vastatuuleksi. Siitä huolimatta vetojen keskiarvoaika oli neljä sekuntia kovempi kuin viime viikolla, mikä on aika iso parannus yhdessä viikossa. Tietysti yksittäisten päivienkin välillä on eroja, mutta ainakin suunta vaikuttaisi olevan oikea.
Leirin osalta takana on nyt alkukevennys ja pari hyvää treeniviikkoa. Maanantaina alkaa itselleni se vaikein eli kevyt viikko. Vaatii itsekuria pysyä poissa treenaamasta, mutta kevennys tulee varmasti tarpeeseen. Tämän päivä oli (vaikka en vielä itse olekkaan asiasta täysin tietoinen) varmasti korkea ilmanala huomioiden todella kova rasitus, joten nyt on hyvä vaihe antaa kropalle aikaa palautua ja kunnolle mahdollisuus nousta.
Tästä on hyvä jatkaa!
– Oona
Oona Kettunen 