Kesän kisakausi 2016 on nyt avattu. Kisa ei mennyt tosiaankaan toiveideni mukaan enkä oikeastaan ole keksinyt suorituksestani kuin kaksi positiivista asiaa: juoksin ensimmäisen estekisan vuoden tauon jälkeen ja jalat ovat edelleen ehjät (ja itse asiassa paremman tuntuiset, mitä koko juoksua edeltäneen viikon ajan…).
Mutta suoraan sanoen lähes 10:30 loppuaika ei ollut todellakaan se, mitä toivoin ja mitä treenien perusteella oli odotettavissa vaan ennemminkin pidän sitä melkein katastrofina. Syitä epäonnistumiseen on pohdittu paljon ja arveluista voisi kirjoittaa romaanin, jota kukaan ei jaksaisi lukea. Lyhyesti sanoen suurimmat haittatekijät olivat todennäköisesti: 1) Yksinkertaisesti huono päivä 2) Edeltäneen viikon treenit, jotka vedin vastoin suunnitelmien aivan liian kovaa, minkä vuoksi ne olivat kehittävän sijaan kuluttavia 3) Erittäin ruuhkainen startti(32 juoksijaa esteissä on liikaa!) yhdistettynä erittäin vähäiseen estetekniikkaharjoitteluun. Ruuhkajuoksussa ensimmäinen kilometri oli käytännössä sekä aikaa että energiaa kuluttavalla pysähdys + kiihdytys -tyylillä, koska en vain osannut ylittää esteitä keskellä ryhmää, sipsuttelin ja lähes pysähdyin joka esteelle. 4) Edelliset tekijät huomioiden liian kova alkuvauhti + maitohappoihin tottumattomat lihakset + estetreenien puute + pettymys omaan suoritukseen jo kilpailun puolivälissä (mitä ei saisi tapahtua ikinä!!), minkä vuoksi viimeinen kilometri ei ollut kaukana kävelystä.
Belgian reissusta ei siis jäänyt käteen kovinkaan hyvät tunnelmat, mutta virheistä on jälleen otettava opiksi. Ehkä vihdoin opin malttamaan harjoituksissa ja tekemään ne niin kuin valmentaja on ne suunnitellut. Myös esteitä on treenattava vielä paljon, mutta toisaalta säilytettävä vammataustan vuoksi maltti hyppyjen määrässä. Kisassa kertynyt kokemus ruuhkassa juoksemisesta on varmasti kullanarvoinen, sillä edellisen kerran estekisassa edelläni on ollut enemmän kuin kaksi juoksijaa Rietin EM-alkuerässä vuonna 2013 ja silloinkin kaaduin…
Tuleva viikko kuluu henkisten haavojen paikkaukseen, palautumiseen, RAKENTAVIIN EIKÄ LIIAN KOVIIN harjoituksiin sekä pikkuveljen ylioppilasjuhliin ja niiden valmisteluun. Jos kaikki sujuu hyvin, starttaan ensi viikolla sileillä ratamatkoilla, mutta nyt on parempi elää päivä kerrallaan eikä hoppuilla. 25.6. ja EM-rajan eräpäivä lähenee, mutta oikomalla ei ole kuin hävittävää.
Oona Kettunen 