Jostainhan se on avattava

Kesän kisakausi 2016 on nyt avattu. Kisa ei mennyt tosiaankaan toiveideni mukaan enkä oikeastaan ole keksinyt suorituksestani kuin kaksi positiivista asiaa: juoksin ensimmäisen estekisan vuoden tauon jälkeen ja jalat ovat edelleen ehjät (ja itse asiassa paremman tuntuiset, mitä koko juoksua edeltäneen viikon ajan…).

Mutta suoraan sanoen lähes 10:30 loppuaika ei ollut todellakaan se, mitä toivoin ja mitä treenien perusteella oli odotettavissa vaan ennemminkin pidän sitä melkein katastrofina. Syitä epäonnistumiseen on pohdittu paljon ja arveluista voisi kirjoittaa romaanin, jota kukaan ei jaksaisi lukea. Lyhyesti sanoen suurimmat haittatekijät olivat todennäköisesti: 1) Yksinkertaisesti huono päivä 2) Edeltäneen viikon treenit, jotka vedin vastoin suunnitelmien aivan liian kovaa, minkä vuoksi ne olivat kehittävän sijaan kuluttavia 3) Erittäin ruuhkainen startti(32 juoksijaa esteissä on liikaa!)  yhdistettynä erittäin vähäiseen estetekniikkaharjoitteluun. Ruuhkajuoksussa ensimmäinen kilometri oli käytännössä sekä aikaa että energiaa kuluttavalla pysähdys + kiihdytys -tyylillä, koska en vain osannut ylittää esteitä keskellä ryhmää, sipsuttelin ja lähes pysähdyin joka esteelle. 4) Edelliset tekijät huomioiden liian kova alkuvauhti + maitohappoihin tottumattomat lihakset + estetreenien puute + pettymys omaan suoritukseen jo kilpailun puolivälissä (mitä ei saisi tapahtua ikinä!!), minkä vuoksi viimeinen kilometri ei ollut kaukana kävelystä.

Belgian reissusta ei siis jäänyt käteen kovinkaan hyvät tunnelmat, mutta virheistä on jälleen otettava opiksi. Ehkä vihdoin opin malttamaan harjoituksissa ja tekemään ne niin kuin valmentaja on ne suunnitellut. Myös esteitä on treenattava vielä paljon, mutta toisaalta säilytettävä vammataustan vuoksi maltti hyppyjen määrässä. Kisassa kertynyt kokemus ruuhkassa juoksemisesta on varmasti kullanarvoinen, sillä edellisen kerran estekisassa edelläni on ollut enemmän kuin kaksi juoksijaa Rietin EM-alkuerässä vuonna 2013 ja silloinkin kaaduin…

Tuleva viikko kuluu henkisten haavojen paikkaukseen, palautumiseen, RAKENTAVIIN EIKÄ LIIAN KOVIIN harjoituksiin sekä pikkuveljen ylioppilasjuhliin ja niiden valmisteluun. Jos kaikki sujuu hyvin, starttaan ensi viikolla sileillä ratamatkoilla, mutta nyt on parempi elää päivä kerrallaan eikä hoppuilla. 25.6. ja EM-rajan eräpäivä lähenee, mutta oikomalla ei ole kuin hävittävää.

 

 

SM-maastot 2016

Ihan mahtavaa taas kisata! Mahtavaa, vaikka kovatehoinen juoksu ei tuntunut vielä hyvältä. Mahtavaa, vaikka jännitin varmaan yhtä paljon kuin 14-vuotias Oona kahdeksan vuotta sitten Vammalan SM-maastoissa. Mahtavaa, vaikka joutui istumaan tuntitolkulla autossa vajaan vartin juoksun takia. Mahtavaa, vaikka maastojuoksu ei todellakaan kuulu vahvuuksiini. Mahtavaa, että voitin, mutta mahtavaa se olisi ollut ilmankin sitä. Olen kaivannut tätä niin paljon. Juoksu ja kilpailut ovat kaksi asiaa, joista nautin, joita rakastan ja joita ilman puuttuu jotakin oleellista.

13184607_10154023130603819_123481298_o

Kuva: Heidi Lehikoinen

Kuten jo mainitsinkin, on kisavauhtisessa juoksussa vielä hakemista. Peruslenkillä tuntuu hyvältä ja vauhtikestävyyskin kulkee kohtuullisesti, mutta siihen se kulku sitten loppuukin. Mutta niinhän se toimii, että juoksu kehittyy niillä vauhdeilla, joilla treenataan eikä pitkien vammojen jälkeen vain voi suoraan hypätä kilpailuun valmistaviin treeneihin. Nyt alkaa kuitenkin pikkuhiljaan olla aika siirtyä kovempiin rataharjoituksiin, joiden myötä uskon vauhtien nousevan nopeasti. Siinä mielessä tilanne kuitenkin on positiivinen, että pohja, jonka päälle rakentaa, tuntuu melko vahvalta eikä suorituskykykään toivottoman kaukana tavoitteistani, vaikka paljon työtä onkin vielä tehtävänä.

IMG_20160508_184053

Toukokuun loppu jatkuu siis enenevissä määrin rataharjoitusten merkeissä. Tulevat viikot määrittelevät pitkälti myös alkukesän kisakalenteria ja kilpailukauden avaus selkeytynee tämän viikon treenien myötä. Jotta Suomen kovatasoiseen estejoukkueeseen mahtuu, on kovaa pystyttävä juoksemaan jo ennen juhannusta. Siksi myös startteja on pakko alkaa saamaan alle viimeistään touko-kesäkuun vaihteessa, mitä ei yhtään helpota olematon estekisatarjonta Suomen tai edes Pohjoismaiden alueella. Kivahan se tietysti olisi startata ratakausi jo saman tien, mutta aika ennen arvokisanäyttöjä alkaa olla jo niin vähissä, että jokainen harjoitus ja kilpailu matkustuksineen on mietittävä huolella. Ja tietysti tarkkana saa olla jalkojenkin kanssa…

  • Oona