Treeniä kisoissa

Elokuu on pitänyt sisällään perustreeniä sekä pari treenimielellä käytyä perusmatkan triathlonkilpailua. Triathlonkisoihin oli alunperin tarkoitus osallistua jo kesäkuussa, mutta olkapään sijoiltaanmeno pisti uinnit pannaan pariksi kuukaudeksi ja täten luonnollisesti esti myös kisaamisen. Onneksi käsi saatiin kuitenkin kuntoutetua ajoissa uintikuntoon ja erään kisaamista rakastavan naisen lisäksi myös uusi Cervelo pääsi tositoimiin 🙂

Pyörä 1.jpg

Kilpailin siis elokuun aikana kahdessa Finntriathlonin osakilpailussa, jotka olivat muuten älyttömän hyvin järjestettyjä tapahtumia ja urheilijoille mukavia kokemuksia! Harvassa kisassa on yhtä hyvää tunnelmaa ja siinä onkin ehkä yksi syy, miksi niin mielelläni osallistun kyseisen sarjan kilpailuihin. Tahkon kilpailu 11.8. päättyi Savolaisen perusmatkan (1 km uinti + 50km pyörä + 11,3 km juoksu) voittoon ja viime lauantainen (25.8.) Vierumäen perus- eli olympiamatka (1,5 km uinti + 40 km pyörä + 10 km juoksu) kolmossijaan.

Uinti 2

Molemmat kisat, joihin siis lähdin varsin heikolla lajiharjoittelutaustalla, antoivat paljon positiivisia merkkejä kunnon eteenpäinmenosta. Tahkolla olin tyytyväinen erityisesti pyöräilyosuuteen, jonka osuusaika oli naisista paras ja kovasta tuulesta huolimatta suurin piirtein sama kuin viimevuotinen aikani, vaikka tänä vuonna pyöräilyä ja etenkin kovatehoista pyöräilyä oli alla vain murto-osa viimevuotisista määristä. Hyvin startannut uinti kaatui ”eksymiseen” huuruun menneiden lasien sokaisemana ja juoksussa takareisikrampit pakottivat hidastamaan vauhtia viimeisen 7 km ajaksi.

Tahko maali

Vierumäellä tilanne kääntyi sikäli päälaelleen, että uinti ja juoksu onnistuivat hyvin, mutta pyöräily oli poikkeuksellisen vaikea. Uinnissa pysyin kerrankin reitillä ja uin monta minuuttia kovempaa (sekä ajallisesti että kilpakumppaneihin verrattuna) kuin kertaakaan aiemmin. Vähän itsekin yllätyin alle 25 minuutin ajasta enkä olisi millään uskonut, että pystyn vastaavaan parannukseen uimalla kesä-elokuun aikana yhteensä vain n. 15 kilometriä (monet triathlonistit uivat sen verran muutamassa päivässä). Todennäköisesti parannus johtaakin juurensa parantuneisiin yläkropan voimatasoihin ja/tai hapenkuljetuskykyyn, mikä lupaakin hyvää tulevaa hiihtokautta ajatellen.

Uinti

Ehkä uintiakin tyytyväisempi olin suoritukseeni juoksuosuudella, joka oli ”alkuverryttely” huomioiden ylivoimaisesti parasta juoksemistani yli vuoteen. Itse asiassa aika 36.34 alittaa kauden parhaan kympin aikani, mutta en viitsi niitä sen enempää verrata ilman varmuutta matkojen virallisuudesta. Siitä huolimatta alle minuutin tappio juoksuosuudella kisan voittaneelle kovakuntoiselle Astrid Snällille on omat taustani tuntien tähän paikkaan hyvä suoritus. Ilmeisesti se, että olen voinut  parin viikon ajan juosta pääsääntöisesti ilman kipua, on alkanut vaikuttaa vauhtiin positiivisesti. Edellisistä kivuttomista askeleista alkoikin olla jo puoli vuotta… Vielä en ole uskaltanut nostaa määriä juuri 30 viikkokilometriä korkeammalle, mutta toivottavasti mystinen lonkkavaiva alkaa olla nyt voitettu ja pystyn pikkuhiljaa lisäilemään juoksulenkkejä.

Juoksu 1

Vierumäen kisa kokonaisuutena oli ehkä paras triathlonsuoritukseni koskaan, mutta lajissa tuntuu jäävän aina parannettavaa. Pyöräilyssä en pystynyt yhtä hyvään suoritukseen kuin Tahkolla vaan jostain syystä reidet olivat hapoilla jo ensimetreistä alkaen. Vielä enemmän parannettavaa jäi (taas kerran) vaihtopaikoilla, joilla hävisin kärjelle yli minuutin. Syyllinen löytyy toki peilistä, mutta kyllä suoraan sanoen vähän harmittaa, ettei tänäkään vuonna tullut yhtään harjoiteltua vaihtoja. Etenkin, kun kakkossija jäi todella lähelle. Sain toiseksi sijoittunutta Venla Koivula-Huttusta  juoksuosuudella kiinni 4 min 35s, mutta lopulta jahti epäonnistui 16 sekunin marginaalilla. Sukkien asettelun taidan jättää ensi vuonna kuntosarjalaisille…

Pyörä 2

Vaikka hampaankoloon jäikin, olen kokonaisuutena varsin tyytyväinen suorituksiini kilpailuissa, sillä ne antoivat viitteitä siitä, että kunto on mennyt kauden mittaa eteenpäin. Lisäksi sain kilpailuissa tehtyä kaksi hyvää pitkää kovatehoista harjoitusta. Triathlonkausi onkin hyvä päättää näihin fiiliksiin, vaikka ensi viikonlopun SM-kisat Ahvenanmaalla kovasti houkuttelevatkin. Monta pitkää kisaa, niistä palautumiseen tarvittava aika sekä Ahvenanmaalle vaadittava matkustus ovat kuitenkin kaikki pois laadukkaista hiihtotreeneistä, joita talven lähestyessä tarvitsen. Annan siis kerrankin järjen voittaa halut ja jään Vuokattiin toteuttamaan perusharjoittelua.

Palkintojenjako

Hommat rullaavat siis nyt varsin hyvin niin kisojen kuin treenienkin perusteella. Paljon on vielä tulevaksi ja etenkin seuraaviksi talviksi parannettavaa, mutta juuri nyt harjoittelu maistuu ja puree. Ja siihen voin olla aika pitkälle tyytyväinen! 🙂

  • Oona

 

Kuvat: Bullseye Photography (Kiitos Teemu Ojapalo!!)