Hyvää ja vähemmän hyvää juhannusta

Juhannus vaan ei ole minua varten. 2014: 40 astetta kuumetta ja Euroopan joukkuemestaruuskilpailujen seuraaminen sohvalta käsin. 2015: Euroopan joukkuemestaruuskilpailut 30 asteen helteessä, katastrofaalinen kisasuoritus, pistävä kipu joka askeleella ja seuraavat juoksuaskeleet kahden kuukauden kuluttua. 2016: Väliinjäävät Kuortaneen eliittikisat ja viimeisen rajanalitusmahdollisuuden myötä karkaava EM-kone.

Jälleen kerran kaikki kaatuu niskaan, kun juoksu alkaa olla vähän sinne päin ja kisavire lähellä. Kaksi hyvää ja itseluottamusta nostanutta treeniä viime viikolla, mutta jälkimmäisen (estetreeni) jälkeen tuntemukset kantapäässä. Eivätkä ne loppujen lopuksi jääneet tuntemuksiksi vaan juoksemisen täysin estäviksi ”puukoniskuiksi”. Diagnoosi on vielä epävarma ja tarkentunee parin viikon sisällä. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää, että selviän parin viikon juoksutauolla, mutta tässä tilanteessa helposti pelkää sitä pahinta.

Kaksi viikkoa kuitenkin käytännössä tarkoittaa osaltani taputeltua arvokisakesää. Joidenkin mielestä se oli ehkä taputeltu ilman vammaakin, mutta itselläni ja lähipiirillä oli kyllä tieto, että rajojen alitus olisi ollut realistista, joskaan ei tietysti varmaa. Pettymys on valtava, ajatukset sekaisin ja päällimmäisenä kysymyksenä, miksi taas kävi näin. Tällä hetkellä en voi kuitenkaan kuin lepuuttaa jalkaa, ylläpitää kuntoa vedessä ja toivoa, ettei koko kesä ole ohi. Tarkemman diagnoosin aika on, kun ongelman todellinen laatu selkiytyy…

Askel kerrallaan

Belgian ”katastrofista” on nyt tultu viikko eteenpäin. Koko kisan jälkeinen viikko oli edelleen tuntemattomasta syystä nihkeää, kuten myös seuraava kisa (3000m Espoo Challenge 6.6.). Keskiviikkoisen lepopäivän ja fysioterapeutin lantion lukkotilan avanneen käsittelyt myötä homma kuitenkin helpottui selvästi. Jalat olivat vihdoin kevyet ja torstainen vauhtikestävyystreeni kulki huomattavasti edellisiä viikkoja paremmin. En tiedä, oliko syynä kisastartti, lepo, käsittely vai niiden yhteisvaikutus, mutta pääasia, että juoksu vihdoin aukesi ja tuntui taas hyvältä.

Eilen kisattiin kovatasoiset tähtikisat Raaseporissa. Omalta osaltani ohjelmassa oli 1500m sprinttimatka ja tavoitteena nousujohteinen juoksu. Loppuaika 4.32 ei ole hyvä, mutta tilanteeseen nähden juoksu oli kohtalainen ja antoi merkkejä, että maanantaista on tultu taas askel eteen päin. Kiihtyvällä vauhdinjaolla (toinen puolikas 7,5 s ensimmäistä kovempi) juostu juoksu myös mitä todennäköisimmin varmistaa, että kehitys kisan myötä jatkuu edelleen. Sprinttikisa teki varmasti hyvää jatkoa ajatellen, sillä PK- ja VK-treenit kyllä kulkevat, mutta nopean juoksun ja etenkin irtiottokyvyn kanssa riittää vielä tekemistä.

Oona