Miten on mennyt noin niin kuin omasta mielestä?

Hiihdon kilpailukausi on nyt startattu kahdella Suomen Cup -viikonlopulla. Spinttitulokset eivät hurraahuutoja herätä, mutta siitä huolimatta tein Rovaniemen sprinttikarsinnassa toistaiseksi parhaan sprinttihiihtoni yleisessä sarjassa (34., 1s alkueräpaikasta). Vuokatin viestiosuus ja etenkin väärän suksivalinnan seurauksena pitovaikeuksien kanssa sinnitelty Rovaniemen 10 km kisa (16.) sen sijaan antoivat vähän positiivisempaa kuvaa tämän hetken tilanteesta. Vaikka hiihdinkin Rovaniemellä paremmin kuin kertaakaan viimeisen muutaman vuoden aikana, niin hiihto on monella tapaa vielä hyvin keskeneräistä. Tämä oli kuitenkin odotettavissa jo ennen startteja, sillä vastatakseni otsikon kysymykseen, harjoituskausi ei ole tosiaankaan sujunut suunnitelmien mukaan.

Kuva: Heidi Lehikoinen

Syyskuun alkuun asti harjoittelu eteni hyvin lukuun ottamatta alkukesän olkapään sijoiltaan menoa ja juoksemista rajoittavia pienempiä jalkavaivoja. Syyskuun alkupuolella asiat  lähtivät väärään suuntaan. Ensin sairastin pitkittyneen flunssan, jonka jälkeen kaaduin heti ensimmäisellä rullahiihtolenkillä käteni kipsauskuntoon. Oikea kämmen oli kipsin uumenissa kolme viikkoa ja kokonaisuudessaan murtuma parani hiihtokuntoon viidessä viikossa. Toki pystyin harjoittelemaan yhdellä sauvalla ja käsiä käyttämättä tuon viiden viikon ajan. Jalkatyön panostaminen kuormitti kuitenkin lihaksistoa sen verran, että meno oli hyvin pitkään tukkoisen tuntuista eikä harjoittelun laatu parhaimmillaan. Jälkiviisaana voin (taas) sanoa, että olisi vain pitänyt malttaa…

Kuva: Heidi Lehikoinen

Harjoittelun painopisteet tälle kaudelle olivat tekniikan, yläkropan voimatasojen ja tasatyönnön parantaminen. Harjoituskautta siis tuskin voi kutsua onnistuneeksi, jos kuudesta kuukaudesta kolme on kulunut joko käsivamman tai flunssan vuoksi ilman tasatyöntötreeniä ja suunnitellun mukaista voimaharjoittelua. Viimeisimmän vamman jäljiltä käsi oli hiihtokuntoinen vain kaksi viikkoa ennen kisakauden alkua, minkä seurauksena hiihto ei todellakaan ole ollut teknisesti valmista kauden ensimmäisissä kilpailuissa. Tästä syystä jo ennen kauden alkua oli tehtävä itselle selväksi, että tämän vuoden puolella olevat kilpailut toimivat kovina harjoituksina ja kauden parasta kulkua haetaan vasta vuoden 2019 puolelle. Tämä päätös on näkynyt myös harjoittelussa, jota ei ole vielä näihin ensimmäisiin kisoihin kevennetty. Omat lähtökohdat ja liian herkkä suksi huomioiden olenkin jopa hieman yllättynyt, että pystyin Rovaniemellä hiihtämään 16 parhaan joukkoon. Onnistuneiden treenien ja oikeiden suksivalintojen myötä tulos tulee toivottavasti tuosta vielä parantumaan.

Kuva: Tero Siivola

Kilpailukautta oli alunperin tarkoitus jatkaa ensi viikonloppuna Kontiolahden FIS-kisoissa, mutta viime viikolla iskeneen ja yhä käynnissä olevan flunssan vuoksi suunnitelmiin joudutaan jälleen tekemään muutoksia. Mikäli tauti ei enempää pitkity, vierailen joulukuun alussa oman seuran tykkilumihiihdoissa Lempäälässä, jonka jälkeen ohjelmassa on vielä muutama kilpailustartti ennen joulua. Kisakuntoni on aina kehittynyt parhaiten kilpailujen kautta, joten keskeneräisestä harjoituskaudesta huolimatta niitä on ohjelmassa useampana viikonloppuna.

Kuva: Heidi Kuuttinen

Se tällä erää urheilukuulumisista. Vaikka niiden osalta hommat olisivat voineet sujua paremminkin, on ainakin yksi tärkeä etappi nyt syksyn aikana saavutettu. Valmistuin nimittäin syyskuun lopussa liikuntatieteiden maisteriksi ja koulut on nyt ainakin toistaiseksi osaltani käyty! 🙂 Valmistuminen mahdollistaa aiempaa kokonaisvaltaisemman keskittymisen harjoitteluun ja etenkin siitä palautumiseen. Täysin ammattiurheilijaksi en ole kuitenkaan voinut heittäytyä vaan rahoitan urheiluani ja elämistäni tuntityöntekijänä Vuokatin testiasemalla. Maltilliset työtunnit ja pääosin treenien ehdoilla sovitut työajat eivät kuitenkaan pääse merkittävästi häiritsemään harjoitteluani vaan toimivat mukavana vastapainona urheilulle.

Kun vielä pääsisi terveenä nauttimaan loistavasta treenisäästä niin hommat olisivat aika pitkälle mallillaan!

• Oona