Blogi herää henkiin

Moi pitkästä aikaa täältä blogin puolelta! Ajattelin, näin syntymäpäiväni kunniaksi, herättää blogin henkiin reilun kolmen vuoden tauon jälkeen. Ajatus bloggaamisen uudelleen aloittamiseen syntyi itse asiassa tutki(ja) blokkaa -nimisen koulukurssin innoittamana.

Hetkinen. Mikä tutkija? Ja mikä ihmeen koulukurssi? Eikö edellisessä (siis reilu kolmen vuotta vanhassa) tekstissä nimenomaan kerrottu, että olin juuri valmistunut liikuntatieteiden maisteriksi? Tilannepäivitys lienee siis paikallaan…

En malttanut olla pitkään opiskelematta, vaan aloitin reilun vuoden verran valmistumisestani (siis pari vuotta sitten) liikuntafysiologian jatko-opinnot. Teen jatko-opintoja osana Jyväskylän yliopiston tohtorikoulua, mutta Vuokatissa sijaitsevan liikuntatieteellisen tiedekunnan liikuntateknologian yksikön ansiosta pystyn suorittamaan tutkintoa Vuokatissa, jossa edelleen asustelen.

Tohtorin opinnot koostuvat jatko-opinnoista ja väitöskirjasta. Väitöskirjatutkimukseni keskittyy nuorten naishiihtäjien ravitsemuksen ja suorituskyvyn yhteyksiin. Mielenkiintoisten asioiden äärellä siis ollaan. Ainakin omasta mielestäni, ja innostuneisuus oman tutkimuksen aihealueeseen varmaan onkin se tärkein juttu, jotta jälki on mahdollisimman hyvää ja työnteko maistuu 🙂

Väitöskirjatutkimus on edennyt varsin hyvää tahtia. Aineisto on kerätty ja pari siihen liittyvää kansainvälistä tutkimusartikkelia jo julkaistu. Jos kiinnostaa lukaista, niin ”tietoja minusta” -välilehden loppupäästä löytyy linkkejä. Jutut ovat jäykähköä tieteellistä tekstiä in English, mutta tulen varmasti jossain vaiheessa kertomaan tuloksista myös täällä blogin puolella kansantajuisemmassa muodossa.

Väikkärin ohella toimin tällä hetkellä tutkijana alppimajaprojektissa, joka on kyllä aiheena vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin väikkärinkin. Siitäkin mahdollisesti lisää myöhemmin.

Työnkuvaani yliopistolla kuuluu myös jonkin verran opetustehtäviä tuleville liikuntafysiologian maistereille. Lisäksi teen edelleen satunnaisia tuntitöitä Vuokattisportin testiasemalla sekä jonkin verran valmennushommia.

Monenlaista tulee siis tehtyä, mutta siitä huolimatta työskentelen vain osapäiväisesti oman urheilu-uran rinnalla. Itse asiassa koen, että minulla on tällä hetkellä varsin hyvä kokonaispaketti, jossa pystyn yhdistämään työnteon ja puoliammattimaisen urheilun niin, että molemmissa on mahdollisuus edetä hyvään suuntaan.

Myönnän, että on ollut myös hetkiä, kun kokonaiskuorma on noussut liian kovaksi. Tällä hetkellä, kun tutkimusaineisto on kerätty, on kuitenkin helpompaa, koska voin itse (pääsääntöisesti) päättää, milloin teen analysointi- ja kirjoitustyötä. Yleensä se on aamulla aamiaista sulatellessa, aamupäivä- ja iltapäivätreenien välissä sekä joskus vielä iltaisin.

Maastohiihto on ollut nyt muutaman kauden ajan päälajini ja #pertsaonparasta. Kuva: Loru Creative.

Niin ja urheilu. Kuten ehkä edeltä voi päätellä, urheilen edelleen tavoitteellisesti ja rytmitän päiväni harjoittelu edellä.

Tämä kausi on ollut itselleni tähän mennessä iso pettymys. Olen kehittynyt monella hiihtämisen osa-alueella ja juoksumattokontrollien perusteella olen myös viime vuosien mittakaavassa vähintään kohtalaisessa kunnossa. Erinäisten syiden vuoksi jaksaminen itse kisatilanteessa ei kuitenkaan ole riittänyt, ja kello ei siitä luonnollisesti tykkää.

Viimeviikot ovat kuitenkin tuoneet valoa tunnelin päähän, ja tulokset ovat lähteneet vihdoin paranemaan. Vitonen tulee jo kohtalaisesti ja kympilläkin pääsen jo maaliin ilman totaalista hyytymistä. Seuraavana tavoitteena on tehdä sama niin, että käsijarrua ei tarvitsisi pitkää koko matkaa pohjassa ja voimien säästämisen sijaan voisi keskittyä kilvanhiihtoon. Nyt kuitenkin uskon, että keinot nousujohteisen kuntokäyrän ylläpitämiseen on löydetty ja tulokset tulevat vielä kauden mittaan paranemaan.

Joku voi ajatella, että eikö kannattasi keskittyä muihin juttuihin, kun harjoittelu ei tunnu tuovan tulosta. Itse olen ainakin sitä miettinyt monestikin, mutta päätynyt joka kerta samaan tulokseen: ”Ei”. Miksei kilpaurheiluun voisi panostaa niin kauan, kun se tuntuu asialta, johon haluaa panostaa?

Minulla on edelleen paloa urheilla ja uskoa siihen, että omaan mahdollisuuksia kehittyä uudelle tasolle, kun palaset loksahtavat kohdilleen. Ja niin kauan, kun on edes vähän uskoa, on myös toivoa. Eivätkö asiat ole juuri silloin hyvin, kun tulee taloudellisesti toimeen ja saa tehdä asioita, joista nauttii ja joista innostuu?

Vapaa on ollut itselleni aina heikompi hiihtotapa, mutta mennyt teknisesti eteenpäin vuosi vuodelta.
Kuva: Henna Takala

Ja vihdoin takaisin tämän blogin aiheeseen…

Eli olen ajatellut ainakin kokeilla bloggaamista tauon jälkeen. Aiemmin puhtaasti omaan urheiluuni liittyvä blogi tulee kuitenkin muuttamaan muotoaan, ja tulen julkaisemaan blogissa myös liikuntatieteellisiä ”asiatekstejä”. Ja ketään tuskin yllättää, että suurin osa teksteistä tullee liittymään kestävyysurheiluun ja urheiluravitsemukseen.

Ajatuksena ei kuitenkaan ole esittää vain tiedeartikkeleiden tiivistelmiä, vaan pyrin tuomaan mukaan myös käytännön esimerkkejä sekä omia näkemyksiä, kokemuksia ja tuntemuksia. Osan jutuista kirjoitan tieteellisiin artikkeleihin pohjautuen, jolloin lähteet on merkitty. Jotakin saatan kirjoittaa vain matkan varrella oppimaani perustuen. Eli, jos lähteitä ei ole merkitty, on lukijan vastuulla, kannattaako kaikkea uskoa ;). Vitsi vitsinä. Pyrin kyllä välttämään humpuukkitieteen viljelyä tässä blogissa.

Kokonaan en kuitenkaan aio urheilukuulumisienikaan kertomista lopettaa, vaan niitä kyllä tipahtelee tänne aina välillä muiden juttujen väliin.

En osaa vielä sanoa, kuinka usein tulen kirjoittamaan tai kuinka kauan pitämään blogia. Se on kuitenkin varma, että tähän hommaan motivoi huomattavasti, jos huomaan, että ihmisiä kiinnostaa. Eli, jos luet hyvän jutun, tykkää, kommentoi, jaa somessa ja/tai kerro kaverille. Se auttaa myös minua tietämään, että tätä kannattaa jatkaa (jos kannattaa).

Ja lopuksi. Tulen kertomaan uusista postauksista somessa. Eli jos haluat pysyä ajan tasalla, seuraa Twitterissä ja Instagrammissa @oonakettunen. Voit myös seurata suoraan tätä blogia kirjoittamalla sivupalkkiin sähköpostiosoitteesi tai WordPressin käyttäjänä vain painaa WordPress-käyttäjien seuraa-painiketta. Seuraajat saavat ilmoituksen uusista postauksista.

Kuulemiin!

– Oona Kettunen