Akilles kestää, lihaksetkin alkavat kestää, juoksukulku paranee ja aurinkokin on paistanut melkein koko viikon. On siis aika helppo olla hyvillä mielin. Tai no, kyllä mielessä on koko ajan se, että olen vielä tosi kaukana siitä tasosta, millä kesällä haluan ja myös aion olla. Muuta ei kuitenkaan taustat huomioiden voi olettaakaan. Siispä, vaikka periaatteessa odotankin kesän kisoja enemmän kuin innolla, olen erittäin kiitollinen, että niihin on vielä paljon aikaa!
Tämän päivän mäkitreeni antoi hyvää vertailukohtaa sille, että kuluneen viikon aikana on oikeasti menty eteenpäin. Oikeastaan jopa yllätyin, miten paljon paremmin juoksin tänään samassa mäessä, jossa viime viikon lauantaina yritin rämpiä 6x600m mäkivetoharjoitusta. Tänään haastetta lisättiin kahdeksaan vetoon ja edellisviikon myötäinen oli kääntynyt tiukaksi vastatuuleksi. Siitä huolimatta vetojen keskiarvoaika oli neljä sekuntia kovempi kuin viime viikolla, mikä on aika iso parannus yhdessä viikossa. Tietysti yksittäisten päivienkin välillä on eroja, mutta ainakin suunta vaikuttaisi olevan oikea.
Leirin osalta takana on nyt alkukevennys ja pari hyvää treeniviikkoa. Maanantaina alkaa itselleni se vaikein eli kevyt viikko. Vaatii itsekuria pysyä poissa treenaamasta, mutta kevennys tulee varmasti tarpeeseen. Tämän päivä oli (vaikka en vielä itse olekkaan asiasta täysin tietoinen) varmasti korkea ilmanala huomioiden todella kova rasitus, joten nyt on hyvä vaihe antaa kropalle aikaa palautua ja kunnolle mahdollisuus nousta.
Tästä on hyvä jatkaa!
– Oona
Oona Kettunen 
Olen lukenut blogiasi satunnaisesti aika ajoin ja ajattelin että voisin nyt ryhdistäytyä ja sanoa jotain. 😀 On mahtavaa kuulla että olet isojen vaikeuksien kautta pääsemässä nyt taas kunnolla juoksun makuun! Olen itse myös hyvin aktiivinen juoksija, mutta enemmän elämäntapaliikkuja. Tiukka valmennus ja harjoitusohjelman seuraaminen eivät sovi minulle, olen vapaampi ja haluan touhuta oman pääni mukaan. Elämä todellakin joskus kolhii, itselläni tuli juuri 1,5 viikkoa sitten ankara tuomio lääkäriltä: Rasitusmurtuma lonkassa, oikean reisiluun päässä. Nyt sitten 3-4 vk kepeillä ja juoksut juostu 4-6 kk. Mutta niiden ei saa antaa lannistaa! Vaikeudet saavat vain paremmat hetket tuntumaan entistä nautinnollisimmilta ja kasvattavat ihmisenä. Koskaan ei vain sovi luovuttaa ja kun oikeat ihmiset ovat rinnallasi, kaikki on mahdollista. 🙂 Se on tärkeintä, että rakastat ja nautit sitä mitä teet, hällä väliä mitä muut sanovat. Vaatii todellista rohkeutta sinulta kirjoittaa tätä blogia, niin paljon, sanon sen suoraan, paskaa saa toisilta niskaan joskus jotka eivät ymmärrä ollenkaan sinua ja arvomaailmaasi. Varsinkin kun voi tehdä sen anonyymisti, ihmeellistä oman pahan olon purkua. Mutta joskus tulee myös vastaan niitä hyviä ihmisiä, jotka tekevät siitä vaivan arvoista! Jatka hyvän työn tekemistä! Ja vaikeuksien kautta voittoon, aion itsekin vielä palata viisaampana ja parempana kuin koskaan takaisin kuten sinäkin!
TykkääTykkää
Kiitos mukavasta kommentista ja jaksamista myös oman vaivasi kanssa. Huolellinen kuntoutus kyllä kannattaa, jotta kunnon juoksuharjoittelu on vielä joskus mahdollista!
TykkääTykkää
Hyvä. Mutta harmi ettei tuossa ollut muuta kuin asvalttia tarjolla. Toivottavasti ensi kesästä tulee sellainen kuin toivot, tai jopa parempi.
TykkääTykkää
Pääasiassa juoksen kaikki treenit hiekkareiteillä, mutta mäkivdoissa on hyvä saada vähän lisäpitoa tossun alle.
TykkääTykkää